Minun Israelini täytti 70 vuotta. Valtion perustamisvuoteen 1948 liittyy mielenkiintoinen vertailukohta: 1. Mooseksen kirjan sukupuun mukaan laskettuna Abraham syntyi vuonna 1948 maailman luomisen jälkeen. Abraham oli ensimmäinen heprealainen, joka sai lupauksen maasta ja siunauksesta, joka tulisi kaikkien kansojen osaksi. Vuonna 1948 jKr. tapahtui toinen asia, joka oli tarkoitettu puhuttelemaan koko maailmaa: Kaikki kansat tietävät silloin, että minä olen Herra. Minä pyhitän Israelin, ja minun pyhäkköni on aina heidän keskellään (Hes. 37:28).
Uskon, että tämä Hesekielin profetia luvusta 37 on suorassa yhteydessä modernin Israelin valtion syntymään. Teksti puhuu kuivista luista, jotka kuvaavat ‘koko Israelin huonetta’. Valtion perustamista edelsivät holokaustin kauhistuttavat tapahtumat, joissa juutalaisia murhattiin systemaattisesti ja kylmäverisesti. Profetia mainitsee myös surmattujen henkiin heräämisen (Hes. 37:9). Toinen yksityiskohta on kansan kokoaminen muiden kansojen joukosta, johon Jumala on heidät hajottanut. Tänä päivänä juutalaiset palaavat kotiin diasporasta eli hajaannuksesta yli sadasta eri maasta.
Kuinka kukaan voi ylläpitää toivoa nähdessään kuivia, kuolleita luita? Kuulemme ihmisten valittavan kohtaloaan: ‘Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa’ (Hes. 37:11). Ehkä pieni toivonkipinä vielä voisi löytyä sielun syvyyksistä… Tähän ajatukseen tarttui sionistisen Hatikva-runon kirjoittaja, ja siitä tuli myöhemmin Israelin kansallislaulu:
‘Toivomme ei ole vielä mennyt,
Kaksi tuhatta vuotta vanha toivo…’
Valitettavasti laulun kirjoittaja sen enempää kuin muutkaan hänen aikansa sionistit eivät ehtineet nähdä profetian toteutumista. Silti he kaikki ovat osa tätä ihmettä. Toisaalta, monet Jeesukseen uskovat juutalaiset, jotka asuivat Palestiinassa 1940-luvun lopussa, eivät kyenneet ymmärtämään aikansa tapahtumien arvoa, vaan lähtivät maasta keväällä 1948. Heidän tarinaansa kuvaa kiehtovasti tohtori Gershon Nerel, joka on tutkinut Israelin Jeesukseen uskovien juutalaisten historiaa. Nuo juutalaiskristityt identifioituivat siinä määrin brittiläiseen kristilliseen yhteisöön, että jäivät kansallisuusaatteen ulkopuolelle.
Olen ylpeä Jeesukseen uskovasta juutalaisesta vähemmistöstä, josta tuli osa sionistista liikettä. Myöhemmin heitä alettiin nimittää messiaanisiksi juutalaisiksi. He tekivät vapaaehtoistyötä esimerkiksi puolisotilaallisessa puolustusjärjestössä Haganassa, auttoivat sairaita ja haavoittuneita ja työskentelivät soppakeittiöissä. He uskoivat näkevänsä Hesekielin profetian täyttymisen.
Ja Jumala teki ihmeen. Israelin valtio syntyi, ja noista messiaanisista, jotka jäivät maahan, tuli kansalaisia. Heitä oli joidenkin arvioiden mukaan vain 20-40 henkeä, ja monet näistä nimistä ovat tunnettuja täällä messiaanisessa liikkeessä edelleen. Rachel Bar-David, jota on joskus kutsuttu messiaanisen ‘heimon’ äidiksi, muistelee, kuinka brittiläiset kristilliset järjestöt tarjoutuivat evakuoimaan heidät Englantiin vain muutama kuukausi ennen itsenäisyysjulistusta. Peloista huolimatta Bar-Davidin perhe koki, että heidän tuli jäädä maahan vaikeaksi ajanjaksoksi. He päättivät, että maahan jääminen koettelisi heidän uskonsa Jeesukseen ja Jumalan lupauksiin Israelin jälleenrakentamisesta. Erityisesti iloitsen kertoessani, että joksikin aikaa he pääsivät turvaan Allianssi-kirkon rakennukseen, jossa minä työskentelen tänään! Tämä rakennus tarjosi sodan aikana suojan monille alueen juutalaisasukkaille; sekä messiaanisille, että muille juutalaisille.
Messiaanisen juutalaisen yhteisön uudelleen elpyminen on toinen Kaikkivaltiaan tekemä ihme. Vaikean alun jälkeen ne muutamat juutalaisuskovat, jotka jäivät maahan, saivat nähdä messiaanisen liikkeen kasvun. Tänä päivänä Jeesukseen uskovia juutalaisia on Israelissa arviolta 10 000-15 000.
Luottamuksemme Jumalaan rakentuu, kun näemme hänen täyttävän lupauksensa. Jos hän pitää omaisuuskansalleen antamansa lupaukset, voimme olla varmoja, että hän vie päätökseen myös suunnitelmansa pelastaa kaikki, jotka uskovat häneen – yhtä hyvin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin. Israelin valtion uudelleensyntyminen on toivon merkki koko ihmiskunnalle.
Margarita Kantor, projektikoordinaattori