Margarita Kantor, projektikoordinaattori
Edesmennyt maailmankuulu israelilainen kirjailija, Amoz Oz, kirjoitti isästään muistelmateoksessaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Hänen isänsä oli kielitieteilijä, jonka intohimo olivat hepreankielen sanat, sanajuuret ja kirjaimet. Isän kiinnostus lähenteli pakkomiellettä, ja poika kiusoitteli häntä siitä usein. Ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta isä onnistui välittämään pojalleen rakkauden kieleen ja kirjoihin. Amos Ozista tuli Israelin kirjallisuuden ikoninen hahmo.
Kun järjestämme kursseja Caspari-keskuksessa, kohtaamme monenlaisia opettajia. Jokaisella heistä on oma näkökulmansa aiheeseen, tapansa ilmaista itseään ja yksilölliset opetusmenetelmänsä. Vaikutus, jonka he tekevät kuulijoihinsa, ei lopulta riipu siitä, miten he puhuvat: yksitoikkoisella äänellä vai kenties ilmeikkäästi käsillä huitoen. Merkittävintä on, ovatko he itse innostuneita opettamastaan asiasta. Tämä into tulee läpi, ja yleensä se tarttuu opiskelijoihin.
Venäjänkielisessä sapattikouluseminaarissa Haifassa maaliskuussa tämä osoittautui taas todeksi. Olimme kutsuneet paikalle heprealaisen Raamatun eli Vanhan testamentin opettajan, joka työskentelee israelilaisessa koulussa. Hänen tehtävänään oli opettaa erilaisia menetelmiä, joilla tutkia juutalaisen viisauden aarteita. Sara (nimi muutettu) on intohimoisen kiinnostunut Raamatusta, ja hän onnistui välittämään sisäisen palonsa eteenpäin. Kahden tunnin ajan seminaarin osallistujat etsivät teksteistä esikuvia, avainsanoja, toistuvia ilmauksia ja symbolisia lukuja tavoitteenaan löytää Vanhaan testamenttiin kätkettyjä helmiä. Mitä kaikkea tulikaan vastaan!
Meidän tulisi rakastaa kirjoituksia kuten raamatulliset esikuvammekin rakastivat. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Se merkitsee Raamatun opiskelemista ja mieleen painamista intohimoisella asenteella ja avoimella sydämellä. Jos toimimme niin, seuraava sukupolvi, lapsemme, ottavat siitä mallia ja tekevät hekin Raamatun tutkimisesta osan elämäänsä. Tähän viitaten kanavan aiheena seminaarissamme oli Luukkaan evankeliumin jae: Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi… (Luuk. 6:40)
Saran työpajan päätyttyä olimme väsyneitä mutta tyytyväisiä. Paneuduimme sen jälkeen vielä täysin toisenlaiseen ja luovuutta vaativaan puuhaan. Ohjaaja kannusti meitä mielikuvituksen käyttöön, ja askartelimme hattuja, naamareita ja peruukkeja tulevaa purim-juhlaa varten. Kaikilla oli todella hauskaa!
Seminaari aktivoi sekä ajatuksemme että ahkerat kätemme. Sen päätyttyä sain rohkaisevan viestin eräältä osallistujalta: “Odotamme jo seuraavaa koulutuspäivää!”