Kuva: Pvasiliadis (Creative Commons)
Elisabeth E. Levy, Caspari-keskuksen toiminnanjohtaja
Sattuipa eräänä päivänä täällä Jerusalemissa, että vaihdoin puhelinnumeroita ortodoksirabbin kanssa. Kun sanelin numeroani, rabbi katsoi minua hämmästyneenä ja ihmetteli: ”Kuinka sait tuollaisen numeron?” Itse en ollut nähnyt siinä mitään erikoista; olin vain valinnut numerosarjan sillä perusteella, että se oli helppo muistaa. Näytin varmaan aika hämmentyneeltä enkä vastannut heti, jolloin hän jatkoi: ”Etkö huomaa? Siinä on luku 26 kahdesti!” En vieläkään ymmärtänyt, joten rabbi alkoi selittää numeron 26 merkitystä. Juutalaisessa traditiossa Jumalan nimellä JHWH (יהוה) eli Tetragrammatonilla on lukuarvo 26. Tetragrammaton on kreikkaa ja tarkoittaa sanatarkasti käännettynä nelikirjaiminen. Hepreankielessä jokaisella kirjaimella on lukuarvo (alef = 1, bet = 2 jne.). Tetragrammatonin kirjaimet ovat jud (J) = 10, hei (H) = 5 ja vav (W) = 6. Kaikkien neljän kirjaimen yhteenlaskettu lukuarvo on 26. Numero 26 kuvaa siis Jumalan nimeä. Rabbin silmissä minä olin onnekas omistaessani tällaisen erityisen puhelinnumeron!
Mutta kuka onkaan Hän, joka kätkeytyy tuon luvun taakse?
JHWH – Herra
JHWH:sta eli Tetragrammatonista on muodostunut historian saatossa juutalaisuuden pyhin Jumalan nimi. Siitä tuli niin pyhä, että vain ylimmäinen pappi sai lausua nuo neljä kirjainta kerran vuodessa suurena sovituspäivänä, kun hän astui kaikkeinpyhimpään. Salainen tieto siitä, kuinka nimi sanottiin, siirtyi perintönä ylipapilta seuraavalle. Jeesuksen aikana kukaan muu ei enää uskaltanut lausua nimeä.
Kuudennen vuosisadan vaiheilla masoreetit, juutalaiset kirjurit, täydensivät vokaalimerkkejä heprealaiseen Raamattuun, johon aiemmin oli merkitty vain konsonantit. He kirjoittivat Tetragrammatoniin vokaalit sanasta adonai (herrani). Siitä muodostui vähitellen yleinen käytäntö sanoa Adonai, kun Tetragrammaton esiintyi ääneen luetussa tekstissä. Myöhemmässä vaiheessa kaikki eivät enää tunteneet tätä perinnettä ja yrittivät lausua heprean konsonantit J-H-W-H liittämällä väleihin vokaalit sanasta Adonai. Tästä on peräisin virheellinen lukutapa Jehova, joka on hybridimuoto vailla historiallista pohjaa. Kukaan ei tiedä, kuinka JHWH pitäisi ääntää, koska traditio on katkennut, mutta yksi mahdollinen tapa on Jahve. Nimi ei itse asiassa luultavasti ole varsinainen nimi; todennäköisemmin se on jokin muoto olla-verbistä (haja). Käännöksissä se korvataan yleensä Herra-sanalla.
Raamatun ulkopuolisia lähteitä, joista saisimme taustatietoa Tetragrammatonista, ei ole olemassa. Nubian temppeleistä nykyisen Sudanin alueelta on kuitenkin löydetty kaksi tekstiä, jotka ajoittuvat noin vuoteen 1400 eKr. Teksteissä esiintyy jumalan nimi JHW, joka äännettiin todennäköisesti Jahu. Jotkut tutkijat uskovat, että nimillä on yhteys toisiinsa, mutta varmuutta asiasta ei ole.
”Minä olen se joka olen”
”Minä olen se joka olen” oli Jumalan vastaus Moosekselle, kun tämä kysyi Jumalan nimeä. Se kuulostaa kovin oudolta, mutta tässä törmäämme taas heprean olla-verbin muotoon. Kun Jumala ilmestyi autiomaassa palavassa pensaassa ja kutsui Mooseksen johtamaan israelilaiset pois Egyptistä, tämä epäröi suuresti. Mooses sanoi Jumalalle: “Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ‘Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: “Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: “Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ‘Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'” (2. Moos. 3:14.)
Kuva: oskiles, Pixabay
Katkelma tutustuttaa meidät suureen Minä olen -Jumalaan; Jumalaan, joka on ajan ulkopuolella ja joka oli jo ennen luomista. Jumala on – aina. Mutta vaikka kuinka kovasti yritämme ymmärtää, Jumalan nimen muoto jää meille aina jossakin määrin käsittämättömäksi. Sille ei löydy mitään vertailukohtaa.
Uudesta testamentista Jeesuksen sanoista löytyy monta Minä olen -lausetta: ”Minä olen elämän leipä… Minä olen viinipuu… Minä olen A ja O…” Yhteys Vanhan testamentin hepreaan ja Jumalan nimeen on ilmeinen.
Herra – El Shaddai
Toisen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa Jumala puhui jälleen Moosekselle: ”Minä olen Jahve (JHWH), Herra. Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta nimeäni Jahve minä en heille ilmoittanut.” (2. Moos. 6:2,3.)
Tässä luvussa Jumala ilmaisi itsensä Moosekselle Jahvena. Patriarkat Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät tunteneen tätä nimeä, ainoastaan nimen El Shaddai, joka käännetään yleensä Jumala Kaikkivaltias.
Heprean Shaddai-sanan merkitys on epävarma, ja se esiintyy vain muutamia kertoja Vanhassa testamentissa. Se yhdistetään yleensä heprean sanajuureen voimallinen. Nimi oli käytössä toisella vuosituhannella ennen Kristusta myös Israelia ympäröivien kansojen keskuudessa esimerkiksi Egyptissä ja Ugaritin kaupungissa nykyisen Syyrian alueella.
Vanhan testamentin kreikan- ja latinankieliset käännökset antavat viitteitä siitä, kuinka sana muinoin ymmärrettiin. Septuaginta kääntää heprean Shaddai-sanan Pantokrator (Kaikkivaltias). Latinaksi sama ilmaistaan sanalla Omnipotens.
Jumala vai jumalat?
Toiseksi yleisin Jumalan nimi Raamatussa JHWH:n jälkeen on Elohim. Kirjaimellisesti ottaen se pitäisi kääntää jumalat, koska se on monikkomuotoinen yleisnimi jumalille, ei varsinainen erisnimi. Raamatussa sillä on kuitenkin yleensä yksiköllinen merkitys ja sitä käytetään erisnimenä. Luomiskertomuksesta luemme: Bereshit bara Elohim (Alussa Jumala loi). Jumalaa tarkoittava sana on tässä monikollinen Elohim, mutta verbi on yksikössä. Tämä viittaa siihen, että myös Elohim tulisi ymmärtää yksiköllisenä. Se oli muinaisessa Lähi-idässä yleisnimi jumalalle/jumalille, mutta Jahvesta tuli Israelin Jumalan erisnimi. Nimet kulkevat Vanhassa testamentissa itse asiassa usein yhdessä, esimerkkinä 2. Moos. 20:7: Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä (JHWH Eloheicha).
Lopuksi
Raamatussa Jumalalla on useita nimiä. Ne heijastelevat Raamatun historiallista kontekstia. Kaikkein pyhin nimi on Jahve – sitä juutalaiset eivät rohkene lausua, vaan sanovat Adonai sen kohdalla. Emme ehkä koskaan täysin ymmärrä mysteeriä, joka Jumalan nimeen liittyy. Jumala itse on käsityskykymme yläpuolella. Voimme kuitenkin oppia paljon Hänestä ja Hänen ominaisuuksistaan tutkimalla Hänen nimiään Raamatussa.
Tämän kaksiosaisen artikkelin jälkimmäinen osa ilmestyy joulukuussa.