Margarita Kantor, projektikoordinaattori
Kuva: bermix studio, Unsplash
Kun vuosia sitten muutin Israeliin, tein merkillisen havainnon: israelilaiset elävät tässä hetkessä. Se ei tarkoita, etteivät he ajattelisi tulevaisuutta lainkaan, he vain tekevät päätökset ottamatta sitä juurikaan huomioon.
Nyt olen asunut Israelissa 16 vuotta, ja ymmärrän syyn hyvin. Täällä on jatkuva sodan tuntu: joko sota on juuri alkamassa tai se on äsken päättynyt. Olen ehtinyt kokea viisi tai kuusi aseellista konfliktia sinä aikana kun olen asunut täällä. Keskimäärin joka kolmas vuosi soditaan! Tämän lisäksi silloin tällöin eri puolilla maata tehdään terrori-iskuja.
Sota tuo mukanaan turhautumista ja epävarmuutta jokaiselle. Vaikka uskova luottaisi Jumalaan, se ei vapauta häntä sodan kauhujen aiheuttamasta kivusta ja kärsimyksestä. Karut realiteetit ovat saaneet israelilaiset sisäistämään tavan elää nykyhetkessä ja nauttia siitä täysillä – kunnes seuraava, valitettavan väistämätön konflikti taas puhkeaa.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana Israelissa on jouduttu sopeutumaan moniin haasteisiin. Koronaviruspandemia lukitsi meidät, kuten muunkin maailman, koteihimme. Emme voineet kokoontua seurakuntiimme, tavata ihmisiä tai osallistua seminaareihin. Korona rajoitti meitä hyvin monessa suhteessa. Toukokuussa, kun epidemia Israelissa oli vihdoin hiipunut, poliittinen tilanne kärjistyi yhtäkkiä taas aseelliseksi yhteenotoksi.
Caspari-keskuksen johtokunnan ja työntekijöiden sydämen halu on ollut palvella Jeesukseen uskovia erityisesti näinä vaikeina aikoina. Olimme jo muutaman kuukauden pyörittäneet verkkokurssia vapaaehtoisille lapsityöntekijöille, kun pandemia iski. Seuraavaksi sapattikouluseminaareja suunnitteleva tiimi kokoontui Zoomiin rukoilemaan ja ideoimaan, kuinka voisimme varustaa messiaanisia seurakuntia vaiheessa, jossa tavanomaisten kurssien järjestäminen ei ollut mahdollista.
Kaikki sopeutuivat nopeasti kommunikoimaan netin välityksellä epidemian ensimmäisten kuukausien aikana. Sen sijaa vain harva lapsityöntekijä oivalsi, että oli mahdollista ja jopa suositeltavaa järjestää lapsille sapattikouluhetkiä Zoomissa ja sillä tavoin ylläpitää heidän yhteyttään seurakuntaan. Niinpä rohkaisimme lapsityöntekijöitä tekemään digiloikan ja ryhdyimme neuvomaan, kuinka opettaa lapsia nettialustalla. Tavallisissa kouluissa toimivat opettajat olivat innokkaita jakamaan omasta kokemuksestaan, jota heille oli kertynyt siinä vaiheessa muutaman kuukauden verran. Pian pidimme ensimmäisen sapattikouluseminaarin Zoomissa ja sen aiheena oli – mikäs muu kuin Zoom!
Kuukaudet kuluivat, eikä epidemia hellittänyt; päinvastoin, se vain yltyi. Koko maa oli sulkutilassa. Myös lapset istuivat kotona ja viettivät suurimman osan päivästään internetissä. Oivalsimme, että oli aika yrittää tavoittaa vanhempia ja varoittaa heitä lasten valvomattomasta netin käytöstä. Taas kerran koimme, että Jumala johdatti meitä eteenpäin. Järjestimme Zoom-työpajan, johon kutsuimme mukaan kyberturvallisuuden asiantuntijan. Hän oli hahmotellut virtuaalisen maailman kymmenen käskyä, joita noudattamalla lapset ja nuoret voisivat pysyä turvassa sosiaalisessa mediassa ja internetissä liikkuessaan. Hän opasti vanhempia, kuinka suojella lapsia traumoilta ja kertoi, miten toimia, jos vahinko oli jo tapahtunut. Työpaja oli osallistujien mielestä erittäin hyödyllinen, ja monet heistä kommentoivat: ”Olisinpa tiennyt tämän aikaisemmin, niin lapseni olisivat säästyneet monelta ongelmalta!”
Seuraavassa Zoom-seminaarissamme olivat äänessä uskovat sosiaalityöntekijät, jotka käsittelevät työkseen lasten asioita. He antoivat vanhemmille käytännöllisiä neuvoja siitä, kuinka arvioida, onko lapsi traumatisoitunut, kuinka ottaa sopivalla tavalla esiin vaikeita aiheita keskustelussa lapsen kanssa ja miten ratkaista ongelmia.
Todellisuus ei päästä meitä helpolla. Se sanelee meille kovat ehtonsa ja edellyttää, että sopeudumme. Sen sijaan, että tapaisimme kasvoista kasvoihin, olemme nyt kohdanneet netissä. Tavallisten sapattikouluseminaarien asemasta olemme korona-aikana tarjonneet apua ja tukea vanhemmille. Harras rukoukseni on, että Jumala auttaisi meitä aina olemaan valmiita muutokseen, jotta kykenemme vastaamaan ajan mukanaan tuomiin haasteisiin nopeasti ja tehokkasti.