“Libi”, Caspari-keskuksen harjoittelija
Kuva: Markus Winkler, Pixabay
Juutalainen kulttuuri ja uskonto ovat pitkään kiehtoneet minua – jopa niin paljon, että kesken heprean kielen ja kirjallisuuden kandidaatinopintojani Kiinassa lähdin opiskelemaan yliopistoon Jerusalemiin. Samalla pääsin tekemään harjoittelua Caspari-keskukseen. Jakso oli erinomainen mahdollisuus tutustua uskonnolliseen elämään israelilaisessa yhteiskunnassa.
Caspari-keskuksen kirjastossa henkilökunnan ohjauksessa sain monipuolisten resurssien äärellä tutustua messiaaniseen liikkeeseen, joka oli minulle ennestään tuntematon. Valitsin harjoitteluni tutkimuskohteeksi messiaanisten juutalaisten maahanmuuton vuonna 1950 säädetyn paluulain valossa. Tuolloin käytiin kiivasta keskustelua juutalaisuuden määritelmästä. Tilanne mutkistui entisestään, kun Israelin hallitus vuonna 1970 määräsi lisärajoituksia, jotka kohdistuivat syntyperältään juutalaisiin, mutta muihin uskontoihin kääntyneisiin henkilöihin. Messiaaniset juutalaiset, joita yhteiskunnassa edelleen ajoittain syrjitään, olivat yksi vähemmistöryhmä, jota määräykset koskivat.
Koska messiaanisten juutalaisten uskonnollisesta identiteetistä ei ollut yksimielisyyttä, heidän oikeuttaan muuttaa Israeliin kyseenalaistettiin. Reaktiona tähän monet järjestöt ryhtyivät antamaan lakineuvontaa ja taloudellista apua juutalaisuskoville, jotka halusivat ”tehdä alijan” eli muuttaa Israeliin. Jotkut järjestöt, kuten esimerkiksi Chosen People Ministries, asettuivat tukemaan messiaanisia juutalaisia, jotka joutuivat taistelemaan oikeudestaan ”palata” Israeliin.
Aihepiirin tutkiminen sai minut pohtimaan todellista uskonnonvapautta ja monia juutalaisuuteen, Israelin historiaan, politiikkaan ja kulttuuriin liittyviä mutkikkaita tekijöitä. Mietteissäni kuljin Jerusalemin kaduilla ja ihmettelin erilaisia ihmisiä ja uskonnollisten traditioiden kirjoa. Kaikki tämä herätti minussa halun oppia vielä paljon lisää.
“Libi” Caspari-keskuksen kirjastossa. Kuva: Sanna Erelä
Kiinassa on maailman suurin uskonnoton väestönosa. Useimmille kiinalaisille uskonto on vieras aihe. On vaikea löytää ketään, jolta olisi evätty kansalaisuus uskonnon takia. Virallisten tilastojen mukaan noin 13 prosenttia kiinalaisista harjoittaa jotakin uskontoa. Näitä ovat muun muassa buddhalaisuus, taolaisuus, kristinusko ja islam. Kiinassa on ainakin 90 miljoonaa kristittyä, levittäytyneenä kaupunkeihin ja maaseudulle.
Ennen kuin tulin Israeliin, haastattelin kotimaassani monia kristittyjä. Monet heistä ilmaisivat rakkautta Israelia kohtaan ja halusivat vahvistaa kiinalaisten ja juutalaisten välistä suhdetta. Eräs kiinalaiskristittyjen ryhmä oli perustanut järjestönkin sitä varten. He ovat tarjonneet ilmaista majoitusta ja ruokaa jo yli tuhannelle israelilaiselle reppumatkaajalle! Monet kiinalaisseurakunnat järjestävät jäsenilleen turistimatkoja Israeliin. Suurin osa Kiinan kristityistä ei ole käynyt Israelissa, ja heillä on hyvin puutteelliset tiedot maan yhteiskunnallisesta tilanteesta, juutalaisuuden eri ryhmittymistä ja niiden elämästä. Tyypilliset stereotyyppiset käsitykset vaihtelevat laidasta laitaan: todella monella on mielikuva Israelista jatkuvana sotatantereena, toiset puolestaan saattavat luulla, että kaikki juutalaiset uskovat Jumalaan.
Uskon, että kulttuurieroista, maantieteellisestä etäisyydestä ja kielimuurista huolimatta olisi antoisaa, jos juutalaisten ja kiinalaisten välinen kanssakäyminen voisi lisääntyä. Nämä kaksi kansaa hyötyisivät suuresti keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja oppisivat ymmärtämään toisiaan paremmin. Minulle itselleni aika Israelissa ja Caspari-keskuksessa oli todella rikasta, ja odotan jo, että voin jonain päivänä palata Jerusalemiin!