Huhti-toukokuun taitteessa 13 osallistujaa sai ainutkertaisen mahdollisuuden tutustua Jeesuksen maahan Caspari-keskuksen kurssilla Discovering Jesus in His Jewish Context (Löytöretki Jeesuksen juutalaisuuteen). Kurssilaisten joukossa oli norjalaisia, joitakin paikallisia ja suomalaisia, kuten minä.
Ikivanhoja kiviä tutkimassa
Magdalan synagogan kiveen on kaiverrettu paljon Jeesuksen ajan temppeliin liittyvää symboliikkaa
Kaikkialla erilaiset kivet muistuttivat meitä siitä, mitä kerran oli olemassa, oli se sitten Herodion-linnoitus tai kiehtova Magdala-kivi Magdalan kylän synagogan kaivauksilla. Jerusalemin temppelimuurin raunioissa makaa muurinharjalta pudonnut suuri kivi, johon kaiverrettu teksti osoittaa trumpetinpuhaltamisen suuntaa sapatin alkaessa. Ehkä jopa Jeesus itse aikanaan seisoi tuon kiven vieressä, kun Paholainen kiusasi häntä (Luuk. 4).
Oli innostavaa katsoa Qumranin luolia ja niistä erityisesti luolaa nro 4. Aikaisemmin olin nähnyt sen vain oppikirjan kuvassa. Luolista tekee merkittäviä se, mitä niistä löydettiin. Kiitos essealaisten lahkon uskollisuuden, meillä on tänä päivänä todisteet siitä, että Jumalan sana ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa!
Kaikki arkeologiset alueet, kaivaukset ja ikivanhat kulttuuriset ilmiöt toivat valoa siihen, mitä me ymmärrämme Jeesuksen juutalaisella kontekstilla. Retkien lisäksi meillä oli mahdollisuus tavata maassa asuvia inspiroivia “eläviä kiviä”; ihmisiä, jotka ovat muinaisten aikojen elävää perintöä.
Oliivipuuteologiaa
Kymmenpäiväisen kurssimme aiheiden ytimessä olivat luennot messiaanisesta juutalaisuudesta. Kristuksen ruumis muodostuu maailmanlaajasta uskovien yhteisöstä, johon kuuluvat sekä Jeesukseen uskovat juutalaiset että pakanakristityt. Jaamme oliivipuussa saman ravitsevan juurinesteen (Room. 11). Jotkut oksista ovat alkuperäisiä, kun taas toiset on oksastettu runkoon. Paavali antaa mielenkiintoisen neuvon meille pakanakristityille: “…älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla!” (Room. 11:18). Meidät on yhdistetty jaloon oliivipuuhun vain juutalaisen Messiaan kautta.
Se, että joku valitaan toisen sijaan, voi herättää kateutta. Vastaavasti Israeliin kansaan kuuluminen saattaa jollekin antaa aiheen ylpeyteen. Viha, kateus ja muut vahingolliset asenteet ovat synnyttäneet väkivaltaa ja vainoa. Tämän näemme kirkon historiassa. Toisaalta, Raamattu sanoo, että juutalaiset tulevat kadehtimaan kristityiltä sitä suhdetta, joka heillä on Jumalaan Jeesus-Messiaan kautta (Room. 11:11). Uskomme sisältö ja sen seuraukset ovat se, mikä merkitsee! Jumala muuttaa meitä Kristuksen kaltaisuuteen. Jumala käytti yhtä valittua kansaa tuodakseen kaikki maailman kansat yhteen. Hän teki sen antamalla ainoan poikansa.
Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 10: Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo (sana τέλος,’loppu’ voidaan kääntää myös ‘päämäärä’, ‘huipennus’). Mielestäni Paavali haluaa tässä muistuttaa israelilaisia, että he eivät rakentaisi Mooseksen lain varaan ikään kuin Kristuksen lisäksi olisi olemassa jokin muu tie pelastukseen. Kristus on koko lain täyttymys ja hän on ainoa, joka noudatti lakia ilman rikkomuksia. Ihminen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskon kautta Jeesukseen.
Vaikka kaikki Jumalan lapset ovat samanarvoisia, Israelin kansan kutsumus ei ole kadonnut. Juutalaisilla on edelleen liittoonsa liittyviä velvollisuuksia, sillä Jumala ei peruuta liittojaan. Tämä on tietysti laaja raamatuntulkinnallisen keskustelun aihe. Kurssi laittoikin minut miettimään kontekstuaalista teologiaa ja liittoteologiaa aiempaa syvemmin.
Ylösnousemuksen voima
Kirjoittaja vaimoineen kuvan oikeassa reunassa
Englantilainen maallikkoteologi G. K. Chesterton sanoi kerran: Kristinusko on sarja vallankumouksia ja jokaisessa niistä kristinusko kuoli. Kristinusko on kuollut ja herännyt kuolleista useita kertoja, koska sillä oli Jumala, joka osasi tien haudasta ulos. Israelin kansan ja kristinuskon vaiheet voi helposti tässä kohtaa rinnastaa toisiinsa. Israelin historiassa on monia kuolemia, ja monia kertoja kansa on herännyt henkiin uudestaan. Sekä juutalaiset että kristityt ovat kokeneet vainoa tämän maailman taholta.
Sitaatti tuo mieleeni ehtoollisliturgian puutarhahaudalla kurssin viimeisenä päivänä. Huusimme David-pastorin johdolla: “Kristus on ylösnoussut!” Se muistutti Paavalin sanoista: Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. […] Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet (1. Kor. 15: 14, 20).
Jumalalla on valtava pelastussuunnitelma koko ihmiskunnalle. Jumalan valtakunta on täällä jo nyt, ja samanaikaisesti ei vielä kuitenkaan. Eräänä päivänä tulemme näkemään Ihmisen Pojan palaavan Öljymäelle ja samalla kaikkialle turmeltuneeseen maailmaan.
Niko Seppä
Pastori
Lähetysyhdistys Kylväjä