Ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse, sanotaan sananlaskussa. Tämä on vain yksi monista sanonnoista, jotka heijastelevat myös Raamatun ajatusmaailmaa. Kerta toisensa jälkeen sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kutsutaan meitä tekemään aloitteita ja olemaan aktiivisia. Yksi keskeisimmästä raamatullisista kuvista on hedelmä tai sadonkorjuu, joka on tulosta ihmisen kumppanuudesta Jumalan kanssa. Sato ei tipahda eteemme taivaasta kuin itsestään. Alkaen Salomosta, joka näki köyhyyden toimettomuuden seurauksena (San. 6:10-11) aina Jeesuksen ajatuksiin ikeen kantamisesta (Matt. 11:29) ja valtakunnan edistämisestä voimalla (Matt. 11:12), kehotus on kuulunut samoin: ilmaise uskosi Luojaan olemalla luova! Astu esiin, toimi, tee jotain!
Miksi kirjoitan tästä? Koska ilman yhden sapattikoulunopettajan aloitteellisuutta Bat Yamin messiaanisen seurakunnan lapsityössä ei olisi tapahtunut kehitystä. Tämä opettaja purki huolensa Alec Goldbergille, Casparin Israelin-työn johtajalle: Seurakunnassa oli paljon lapsia ja vaikka sapattikoulunopettajilla oli intoa, heillä ei ollut riittäviä tietoja ja taitoja.
Kuten moni lukija ehkä muistaa, Caspari-keskus järjestää säännöllisesti lapsityön vapaaehtoisille seminaareja, joissa he voivat oppia sekä teoriaa että käytännöllisiä taitoja lasten kanssa toimimista varten. Seminaarimme pidetään perjantaisin, koska perjantai on täällä viikonlopun toinen päivä lauantain ohella ja useimmilla on vapaata. Toisaalta myös monet seurakunnat kokoontuvat silloin ja lisäksi on aina joitakin, joiden on tehtävä töitä tai opiskeltava perjantaisin. Kaikki eivät siis pääse osallistumaan seminaareihin, vaikka haluaisivat.
Päätimme yrittää jotakin uutta ja auttaa Bat Yamin seurakuntaa tuomalla opetuksen heille paikan päälle. Pilottiprojektina järjestimme kerran viikossa viiden viikon ajan seurakunnan tiloissa koulutusta sapattikoulunopettajille. Ryhdyin innolla tehtävään, sillä opastan jatkuvasti omassa seurakunnassani lapsityöntekijöitä ja tiedän, miten tärkeää se on.
Muistan ensimmäisen illan Bat Yamin opettajien kanssa. Heitä oli paikalla vain kahdeksan ja he olivat väsyneitä päivän töistä tai opinnoista. Kun he puhuivat lapsista ja siitä, mitä toivoisivat saavansa kurssista, yksi toisensa jälkeen alkoi kuitenkin herätä eloon. Näin, miten heidän rakkautensa Jumalaan ja lapsiin antoi heille voimaa jatkaa. Heidän uskomaton motivaationsa hämmästytti minua suunnattomasti ja tajusin, kuinka kovasti halusin auttaa heitä. Nämä vapaaehtoiset tulivat joka kokoontumiseen innokkaina oppimaan uutta ja tekivät kaikki annetut tehtävät sydämen halusta.
Uudesta testamentista luemme miten Paavali ja Jeesuksen opetuslapset opettivat uskovia palavasti. Vuoden ajan Paavali ja Barnabas opettivat ihmisiä Antiokiassa (Apt. 11:26) ja Paavalin kerrotaan tehneen samaa Efeson seurakunnan vanhimpien kanssa kolmen vuoden ajan yötä päivää (Apt. 20:31)! No, me emme ole Paavaleita emmekä päässeet Bat Yamissa viiden tapaamisen aikana hänen tasolleen, mutta voimme silti pitää ensimmäisiä opetuslapsia roolimalleinamme. 
Olin onnellinen huomatessani, että kurssilaiseni sovelsivat oppimaansa välittömästi ja sitten iloisina jakoivat kokemuksiaan, joista jotkut yllättivät! Kun tekee jotakin säännöllisesti, siitä tulee tapa. Niin tässäkin. Kun viidennellä kerralla ilmoitin, että kurssi loppuisi, jotkut kurssilaiset ilmaisivat pettymystä. He olivat vasta päässeet vauhtiin eivätkä olleet valmiita lopettamaan. Se on aina hyvä merkki. He nauttivat oppimisesta, mikä antaa minulle toivoa, että he jatkavat itsekseen aiheeseen perehtymistä.
Olen hyvin tyytyväinen, että Caspari-keskus saattoi vastata tämän seurakunnan yksilöllisiin tarpeisiin. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa tarjota vastaavaa paikan päällä tapahtuvaa koulutusta myös muiden seurakuntien lapsityöntekijöille.
Margarita Kantor, projektikoordinaattori